home sweet home

“We’ve completely child-proofed our home.”

Kopsattu New Yorkerista

piilossa

Lotchen toi minulle kirjan piiloista. Petri Tamminen kirjoittaa "Piiloutujien maa"-teoksessa:
Vintti

"Kellari käy piiloksi, kun elämästä puuttuu bassonjytkettä ja Tshetseniaa - kun oma ruumis ellottaa ja arki on valjua ja velttoa, mutta vinnti käy piiloksi aina. Vintissä on poltetun oranssin lämpö. Vintissä tuoksuu sahajauho. Joku puhuu alhaalla tuvassa, tuuli suhisee puissa ja ampiaiset elävät seinähirsien raossa.
  Jokainen on joskus vaivihkaa poistunut alakerran hälystä ja noussut portaita taivaaseen, vinttipiilon hiljaisuuteen. Sinne ihmisten äänet kuuluvat raukeina. Sinne maailman kohu kantautuu vaimeana kuin toisesta ajasta, sellaisesta josta selvittiin jo. Siellä voi maata kangaspuiden alla vanhojen lehtien ja virttyneiden seinäpahvien tuoksussa ja kuunnella, kuinka elämä virtaa ohi. ...
Isolla joukolla vinttiin ei sovi. intiimi tila saa ihmiset hämilleen. Aikuisetkin miehet kadottavat luontevuutensa.
Hyvissä piilovinteissä on läjittäin hyödytöntä tavaraa, lahjapapereita toissajoululta, hylsyjä ja ruotsinkielinen pokkari "Det är kärlek, Gunilla". Kaikkea on, mutta mikään ei vaikuta tähän päivään. On pölyä ja lumppukasan hajua, päiväkirjoja ja tyhjiä konvehtirasioita. On kenttäpostia..

Kun on iltapäivän istunut hiljaisessa vintissä ja laskeutuu alakertaan, tuntuu että tulee kaukaa. Tupa on valoisa, ulkona taivas korkealla. Puut seisovat jylhinä. Tuuli hakaa lipputangon narua - maisema on täynnä yksityiskohtia. Tie vie pihalta maailmalle. Siellä elämä on sekavaa. Siellä ollaan vuoroin kuskina ja vuoroin kyyditettävänä.

Vintti-ihmiseltä voi vierähtää maailman  alakerrassa vuosia. Kun nousee taas vinttiin, muistaa lapsuuden.Tuntuu, että kaikki mihin uskoo on kotoisin täältä. kaikki pysyvyys ja voima, kaikki minkä turvin aamuisin nousee. Tuntuu että elämästä olisi saanut osuutensa, vaikka ei olisi koskaan vintistä poistunut."

Vintissä oltiin piilossa, kun Kaija kutsui tiskaamaan. Vintissä oltiin, kun tuli vieraita. Vintissä oli riksin sarjoja, joissa hehkuvasilmäiset kaunottaret loivat uhmakkaita silmäyksiä hiusten hulmahdellessa kimmeltäen kuun valossa. Vintissä oli enon kirjeitä, suruadresseja ja vanhoja vaatteita. Vintissä olivat narisevat hetekat, vanha pesukomuutti ja tahmea lattia, johon jalat tarttuivat kiinni. Avovintillä oli enon vanha vanerilaatikko ja kattohirsien välissä kaikenlaista tarviketta. Siellä oli myös  päämaja ruusujen sodassa. Liiterin vintillä oli vielä pölyisempää ja toinen salamaja. Suikkasen ulkorakennuksen vintillä kuljettiin kattoparrujen päällä salaisissa tehtävissä.Mökin vintillä maattiin joskus tuskanhiessä peiton alla odottaen ampiaiseten hyökkäystä ja kuunneltiin aaltojen loisketta rantaan ja tuulen kohinaa haavikossa. Punaisen talon vintiltä löytyi vanhoja hienoja vaatteita lasten iloksi. Sielläkin oli/on vähän pelottava avovintti. Osuuskaupan vintti on kuitenkin  pelottavin paikka, minkä muistan. Sinne en olisi halunnut mennä enkä varmasti jäädä miettimään, meneekö elämä ohi vai tuleeko kohti. Valtavan suuri hämärä huone, jonka yhdessä nurkassa oli epämääräisten heiluvien verhojen rajaama soppi. Tällainen kuva on mielessä lapsuudessa koettuna ja käsitin, että sopessa asuu yksinäinen ja vääryyttä kärsinyt nuori mies, aivan kuin karkotettuna ja eristettynä.? Metsässä kulkiessa silmä etsiytyy aina mahdollisiin piiloihin. Kuusten oksien alla, kallion kolossa, kivien takana -kaikkialla on piiloja ainakin pikkuväelle, lapsille, tontuille ja keijuille. Piilo kutsuu vastustamattomasti luokseen. Tuntuu, että tuossa olisi hyvä piilo, miten sinne voisi asettua. Tunne on koko ruumissa ja samalla on hieman hämillinen olo, kun ei tiedä, mihin sitä piiloa oikein tarvitsee ja miten siellä olisi. Kuitenkin piilopaikka on selvästi juuri asettumista, olemista varten. Miksi on halu piiloon. Onko se ikioman tilan kaipuuta.Turvan ja suojan kaipuuta. Halua paeta vai tarvetta vain olla rauhassa oma itsensä jossain. Kävelylenkilläkin tulee mieleen, että tuossa ja tuossa olisi hyvä piilo. Vaara voi uhata jostain. Lapseni meni piiloon mahdollisimman vaikeaan ja ahtaaseen paikaan, komeron perälle tavaroiden taakse, kun epämääräinen ahdistus ja raivo valtasivat. Siellä saattoi antaa itselleen luvan itkeä ja vihata kaikkia ja kaikkea mitä ei voinut selittää eikä ymmärtää.

Komeroiden kätköjä

( Täytyy saada kuva vaikka väkisin. Tämä tuli googlettamalla cabinet narnia? onkohan tekijänoikeuksia vastaan)

Tukijoukon avustamana tunkeuduin ensimmäiseen komeroon. Yksin en varmastikaan olisi tohtinut. Komerosta vyörytettiin kaksi jätesäkillistä tyynyliinoja, liinoja, lakanoita, pyyhkeitä, pitsiliinoja. Maisan ja mummun vanhoja, enimmäkseen ehjiä. Liinavaatteiden seasta tipahteli hiiren kakkaa ja pölyä. Seuraavaksi saatiin esille kaksi laatikollista kankaita, joista on tehty joskus jotain tai aiotaan ommella lähitulevaisuudessa jotain tai joista leikataan ehkä piankin matonkuteita tulevaisuudessa kutomiani mattoja varten. Toisessa laatikossa oli käyttökelpoisia verhoja, kunhan ikkunat joskus löytyvät. Seurasi pyykkikorillinen kirjeitä ja kortteja. Jotkut oli osoitettu hra Mauri T:lle yli 50 v sitten koulun joulujuhlassa. Hra pelasti korillisen minun siivousvimmaisesta otteestani. Historiaa ei saa hävittää. Hävitän mielelläni joulukorttihistorian, koska kansakoulumuisto koulukaverista pullahtaa aina esiin. Olin surrut ystävälle, etten varmaankaan saa yhtään korttia ja hän ystävällisesti lähetti kortin. Itselleni ei tullut mieleenkään, että ao. kaveri ehkä odotti minultakin korttia! Miksi tällaiset häpeänsekaiset muistot pysyvät mielessä?
Lopulta vedimme esiin pärekorillisen astioita, jotka jäivät sijalleen odottamaan jonkun perillisen paikalleen asettumista ja kaappien tai tarpeiden riittävyyttä. Kaatopaikalle tästä myllerryksestä joutui kolme jätesäkillistä sekalaista tavaraa ja vaatetta. Kaikella on aikansa. Kasoja hypistellessä pitää karaistua. Ei auta ajatella, että tästäkin tulisi jotain, varmaan joku haluaa nämä 60 v. vanhat verhot vielä. Tuntuu, että alkaa olla aika tyhjennellä komeroita ja nurkkia eikä haalia mitään ylimääräistä enää. Kun kääntelee ja katselee rakkaiden ihmisten tavaroita, muistaa yhteisiä hetkiä. Yhdestä pienestä pussilakanasta muistui mieleen pikkupoika, jolle kelpasi vain tämä rakas lakana ja sekin mieluummin jonkin aikaa käytettynä, tutunhajuisena, pehmeäksi kuluneena. Muistaa molempien mummojen ompelemat tilkkutäkit. Tilkuissa monta tuttua vaatetta. Sylvi-mummu mietti tarkasti kuviot ja värit ja ompeli täsmällisesti ja taitavasti. Aino-mummo nautti suuresti, että sai ylipäätään aikaan jotain ompelusta, vaikka ei vuosiin tai ehkä koskaan ollut ommellut mitään. Molemmat iloitsivat tekemisestä ja antamisesta. Aino-mummo tosin usein itsellenikin tutusti äärimmäisen turhautuneena hieman epäonnistuneiden pullien tai palaneiden piiraiden leipomusten keskellä vannoi uupuneena, ettei koskaan ala tähän enää. Aina jaksoi kuitenkin alkaa uudelleen ja lapset ja lapsenlapset söivät halukkaasti.
Voisikohan minusta tulla tilkkutäkkimummo tai matonkutojamummo? Ei tule, mutta leipojamummo olen kuitenkin.
(Komeroja riittää vielä. monikossa voi taivuttaa oikein kolmella tavalla komeroiden, komerojen, komeroitten)

tänä kesänä

Pimenevät illat ja öisin herätessä ei enää näekään kulkea törmäilemättä. Syksyä enteilevät kuivuuden kellastamat  lehdet pihanurmella. Suuri ilo on maisema ja piha ja kuisti, jossa pitää lettukestejä ja juoda aamukahvit. Lauantaina herkuteltiin letuilla, mansikoilla, mustikoilla, banaaniviipaleilla, kermavaahdolla, jäätelöllä, nutellalla, vaahterasiirapilla. Oi, jospa oisit saanut olla mukana!
Yhdessäolo on paljolti syömistä. Juttelua myös. Mietin voidaanko puhua tärkeistä asioista yhdessä ollessa.
Jääkö sanomatta sellaista, mitä toivoisi voivansa sanoa tai kuulla. Ehkä ei kannata miettiä. Kun on iso porukka usein koolla, täytyy olla paljon luottamusta, jos puhutaan kipeistä asioista, väärinkäsityksistä, ahdistusksista. Siis parempi puhua niistä kahden kesken, jos vain voi.
Emon mieli aina harhailee ja tunnustelee ja miettii, jääkö joku syrjään.
On mukava, kun kaikki ovat käyneet ja olleet jonkun aikaa kotona. Nyt odotan/odotamme kovasti sisarta itäisiltä mailta! Mikko siivosi kirjahyllystä vuoden pölyt, että vieras saisi nukkua pölyttömät unet, vaikka ei vieraita hyllyllä nukutetakaan.