piparitalo

kirkassilmät, silkohapset

Tuntuuko joskus tältä, vaikka olisi ihan tyyntä (toivottavasti linkki toimii!)
http://areena.yle.fi/tv/2107834

Lasten silmät kirkkaina, pitsimekot ja letit laitettuna, solmiot suorassa tai vinossa, enkelit siivet vaappuen ja paimenet vakaasti astellen  -joulujuhla on tosi ja sydämeen asettuva.

"Salaisuus, ihme joulun" - saa kyyneleet silmiin ilosta ja ihmetyksestä. Maria ja Elisabet, kaksi äitiä, arkana ja iloiten. Outoja maailmassa, vanha äiti ja naimaton, nuori äiti.

"Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee
Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes
kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä
pelkäävät. Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät
ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois."

Kun pakostakin on erilaisten ristiriitaisten ajatusten sekamelskassa, ajatusten, jotka koskevat lahjoja, ruokia, siivoamista, pysähtymistä, voimia tai voimattomuutta, muistamista ja muistamattomuutta, "täydellistä" tunnelmaa, omaa osuutta kaikessa turhassa ja tärkeässä, niin alkaa epäillä onko "majassa halvimmassakin sijansa enkeleillä". Sijansa saavat nämä kiireiset ryntäilyt, kärsimättömyys ja ärtyisyys.

Kuitenkin vuodesta ja vuosisadasta ja joulusta toiseen pysyvät nämä: äidin onni ja tuska; paimenet ulkona pimeydessä ja heille annettu lupaus; "älkää pelätkö, teille on syntynyt Vapahtaja". Köyhät, pelokkaat ja nöyrät ihmiset muutoksen, ihmeen edessä.