Jumala, miten iloitsemkaan tästä
ihmisten lasten kevätelämästä!
Vaellan valveen, unen haamurajaa.
Pääskyt rakentavat savimajaa,
munivat, hautovat ja livertävät.
Ne pikku päässään tokko älyävät,
mitenkä joutuisasti kaikki käy.
On pesä äsken täpö-, nyt jo typö-,
poikia parvi äsken, nyt jo ypö-
me yksin vieressämme tuulen kuulla
lastemme laulaessa puulla muulla.
Ja aurinoakaan ei juuri näy
(Jaakko Haavio)
Kirjosieppokoiras herättää joka aamu meidät. Yhä uudelleen ja uudelleen se toistaa lauluaan, käy kurkistamassa pönttöön, kääntelee päätään ja tähyilee: missä on kumppani? Talo on valmis, mutta tyhjä, laulu on kirkas ja kutsuva, tyttöä ei vain näy missään. Meilläkin hiljaista. Söimme kahdestaan, herkuttelimme jälkiruuaksi Mövenpick-jäätelöä (vaahterasiirappi-saksanpähkinä -on parasta).Pesimme isoa mattoa painepesurilla pari tuntia. Tyttösemme lähti sisarten luo kaupungille. Outoa, varsinkin kaiken juhlahumun jälkeen.
