Olen tulossa vanhaksi....

"Olen tulossa vanhaksi....
Herra, tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi. Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa.

Vapauta minut halustani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen - ei ärtyisä eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston on tosi sääli olla sitä käyttämättä, mutta tiedäthän, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni loppuun saakka."...

Aino-mummo siteerasi usein tätä runoa innoissaan.
Vanheneminen ei tunnu tänään hauskalta. Menin hammaslääkäriin ja äkkiä luulin olevani väärään aikaan, vääränä päivänä ja väärässä kuussa tosin oikeassa paikassa kuitenkin. Tuli paniikki. Laitoin jo takin uudelleen päälleni, mutta kävin varmistamassa tiskillä ja olinkin ihan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. En vain pystynyt muistamaan oliko 10. vai 11. kuukausi. Sitten menin kauppaan enkä muistanut maksaessani kortin koodia. Menin autoon ja itkin surkeillen omaa mitättömyyttäni. Töissä pähkäilin eri salasanoja ja tilasin lääkärin.Päässä surisee tai oikeastaan hepokatti vinguttaa. Mietin eri vaihtoehtoja. Verisuonet ahtaita, lihakset jumissa, aivokapasiteetti pakkasella?

lokakuuta

Oranssia hehkua, kultakolikoita, puut hulmuavat valoa ja kesän viimeistä lämpöä. Varhain pimenevät illat taas väsyttävät ja välillä tuntuu, ettei jaksaisi: ei mitään eikä enää koskaan. Käsi on väsynyt, jalat ovat väsyneitä, mieli on väsynyt.
Onneksi ovat kaikki rakkaani: läheisin, lapseni, ystäväni. Olen etuoikeutettu.
Toiveena on, että olisi terve ja jaksaisi töissä vielä reilun vuoden. Tänä aamuna tosin kampaaja sanoi, että mihin te siellä kirjastossa oikein joudutte, kun kirjoja ei enää ole, on vain niitä "air bookeja" tarkoittaen ilmeisesti e-kirjoja. Onneksi siis kirjojakin vielä on.