Kuka on kaikkeen syyllinen?

  

Kuka on kuka äidin syntymäpvkortissa?

 

                                                                                              

Lisää kuvateksti

Leivoin perjantaina leipää ranskalaisittain. Ranskalainen leivonta tarkoittaa, että taikina alustetaan läiskimällä sitä raivokkaasti pöytään siten, että kuuluu kumahdus ja läjähdys ja taikina käännetään kaksinkerroin joka mäiskäyksellä samalla pyöräyttäen sitä sivuttain. http://www.youtube.com/watch?v=PvdtUR-XTG0&noredirect=1Tällä tavoin taikinaan sitoutuu ilmaa, sitten nostatetaan ainakin tunti. Videolla salskea ranskalaisnuorukainen pamautteli taikinaa muistaakseni 600 kertaa, mikä olisi siis suotavaa. Satuin tapani mukaan tekemään 2 l taikinan, joten läiskäyttely vastasi rankkaa kahvakuulaharjoittelua ja hiki virtasi. Taikina kuitenkin sileni ja kaunistui ja leivottiin neljäksi muhkeaksi leiväksi. Kaksi pyöreää ja kaksi pellin pituista pitkää.
Yksi syötiin heti, yksi pakastettiin  ja muut jätettiin yöksi jäähtymään. Mut kas, aamulla pöydällä olikin vain yksi pitkä leipä ja yöllä oudosti kadonnut oli se kaunein kullankeltainen limppu..
Yllä poliisin kuvat epäillyistä Kuka on kaikkeen syyllinen?

Torstai-iltana olin heittänyt roskikseen avatun kinuskimaitosäilykepurkin, mikä oli vanhentunut ja oudon väristä mössöä. Aamulla purkki oli tyhjänä, puhtaana eteisen lattialla. Jokunen viikko sitten Kamu pääsi irti ja pojat lähtivät sitä etsimään. K tuli kylältä alanaapurin linnuille varaama talipallo suupielessä roikkuen . Myöhemmin naapuri tuli vastaan ja huusi Kamulle, että talipallot ovat nyt loppuneet.

Ihmiset hankkivat jostain syystä kaikenlaisia lemmikkejä. Vanha tuttavani soitti äsken ja kertoi muun jutun lomassa, että hänelläkin oli hetken aikaa lemmikki. Outo eläväinen  löytyi lattialta ja hän tutkimaan kirjoista, minkänimiseksi otukseksi se paljastuisi. Ilmeni, että otus oli ihrakuoriainen ja löytäjä vangitsi sen lasin alle. Yöllä omatunto alkoi kuitenkin soimaamaan, että siellä viaton luontokappale kuolee hitaasti tukehtumalla. Niinpä tämä otuksesta lemmikiksi yön aikana muuttunut  elävä olento sai kodin karkkilaatikosta ja päivittäistä ravintoa vanhasta karvakauluksesta ja ryyneistä. Lemmikki ei kuitenkaan sopeutunut uuteen kotiinsa tai ehkä kuoli ylensyöntiin ja hoitaja suri.
Ei pitäisi kiintyä, koska lemmikkien elämä on lyhyt ja hauras.
..............................
Tänään oli HS:ssä hyvä kirjoitus.
http://www.hs.fi/tiede/Vauva+riisuu+pertti+perusn%C3%A4rk%C3%A4styj%C3%A4n+aseista/a1305658001658
Jani Kaaro kirjoittaa kolumnissaan vauvan hyvää tekevästä vaikutuksesta. Omat kokemukseni tukevat vahvasti kirjoittajan ajatuksia. Äitiystäväni kertoi äskettäin siitä, miten murkkuikäiset pojat nauttivat, kun sisarten vauvat ovat kylässä. On hellyttävää myös meillä seurata kaikkia lempeitä katseita, jotka viipyilevät vauvoissa ja taapertajissa. Kaaro kertoo, miten äiti vauvoineen vierailee jossain koulussa ja kaikki haluavat kuulla vauvasta. Vauvakokemus tuo myös mieleen, miten minäkin olen ollut vauva, turvaton, täysin toisten varassa oleva. Hellyys voi olla myös hyvää tekevää hellyyttä itseä ja kaikkea avutonta kohtaan.
Toivoisi, ettei kukaan kovettuisi niin, ettei pieni ja avuton ja viaton kosketa mitenkään.

  ..".kauneus on kuin lapsi/katsoen lohduttavasti
mitään ymmärtämättä/painaa se hentoa kättä/haavaan kipeään.." (Tynniä muistellen)



 Lotan ottamat kuvat, kiitos! En vain saa näitä tyylikkäästi ryhmiteltyä.