KATTO KASSISEN OPETUKSIA

Lotta kuvasi pyhäinpäivänä hautausmaalla

Olen mieheni kanssa ajellut ympäriinsä hoitelemassa tärkeitä asioita. Koska auto meni lunastukseen, piti asiat hoidella vanhalla Fiestalla. Fiestalla saa elämysmatkailua, mitä 10000e:n Toyotalla ei kuulemma saa, valitti autokauppias (tarvittaisiin ilm. 25000 auto). Elämyksiin kuuluu jättää auto hieman kauemmaksi liikkeen pihalla, jos haluaa että myyjät vaivautuvat kysymään, mitä palvelua ollaan etsimässä. Kun Fiesta römähtelee, korahtelee, vinkuu ja ujeltaa toinen silmä sammuneena ja toinen taivaaseen suunnattuna, tekisi mieli ristiä kädet ellei olisi syytä pitää niillä kaksin käsin kiinni ohjauspyörästä, mikä pyörä tuntuu myös elävän omaa elämäänsä. Meidän perheessämmehän ollaan  tavallaan henkistyneitä ihmisiä emmekä välitä tällaisista maallisista asioista emmekä mieti, olemmeko epäsopivaa ainesta etsiessämme parkkipaikkaa mersujen, audien ja bemareiden valloittamalla parkkipaikalla seuroihin tullessamme. Autolainaakin saimme, vaikka virkailija halusi varmistaa, että tulomme ovat todella niin pieniä kuin ovat eikä tuntunut ymmärtävän, kun sanoin ettemme voi maksaa kuussa yli 300e lyhennyksiä. Kehotin Nordeaa konsultoimaan ongelmissa miestäni, joka on Suomen johtava ekonomisti ja on saanut perheen pysynmään leivässä ja tortuissa jo 35 vuotta. Tutkimme kuuden kaupan tarjonnat ja palasimme uupuneina ja ilman autoa kotiin. Tänään saimme ystävällisesti kyydin poikamme Volvolla ja jo tuntuikin heti, että ollaan ihan merkittäviä asiakkaita. Niinpä kaikkeen tähän maalliseen väsyneinä ostimme auton koeajamatta luottaen ystävälliseen ja vakuuttavaan myyjään. Lisäksi isä sai ostaa uuden puhelimen isänpäivälahjaksi. Sekin sujui samalla kyydityksellä. M teki kauppoja ja vinkkasi minutkin siihen kysellen mikä hänen puhelinnumeronsa olikaan. Sanoin että mieheni kärsii muistihäiriöistä mutta en minäkään muista numeroa. M: "niin minun pääni on leikattu." Läksin paikalta, mutta taas sain kutsun tulla ja minulle ehdotettiin vaihtoa edullisempaan liittymään. Myyjä: mikäs rouvan liittymä nyt on? Minä: en mie muista yhtään. Myyjä: miten suuri lasku on? Mie en muista yhtään. Myyjä: onko kytkykauppa voimassa ja mikä rouvan numero on? Minä: Mie en yhtään muista kun en katso laskuja koskaan. Kaikesta huolimatta sain uuden liittymän 14,90/kk ja 5000 min ja 5000 viestiä, mutta onko se edullisempi kuin ennen ? Jono takana kasvoi kasvamistaan, kun myyjä kutsui minut kolmannen kerran takaisin ja sanoi, että pitäisi myös allekirjoittaa sopimus. Kannattaako enää lisätä, että M yritti maksaa puhelimen samalla seisomalla kahteen kertaan. Missä vaiheessa meidät julistetaan holhouksenalaisiksi.
Meillä on ollut kaksi pientä poikaa kaksi yötä, kun vanhemmat ovat järjestelleet uutta kotia. Olin poikien kanssa elämysretkeilyllä peikkometsässä. A luki aarrekarttaa, jossa kerrottiin minne piti mennä. Kaikki lähteet ja risut alkoivat kertoa kummia juttuja. Älä juo minusta, älä juo minusta tai muutut tiikeriksi. Älä katkaise minua. älä katkaise minua tai pienet linnut itkevät. Lähtiessä pojat kääntyivät metsään päin ja huusivat.heippa, metsä!

Viime viikolla juttelimme yhteisistä lukuhetkistä. Mikko muisteli kun luin lapsille Kuussa tuulee-kirjaa, missä kaksi tyttöä muuttuu välillä kenguruiksi ja missä kultapuuma ja hopeahaukka ovat sankareita. Kirjassa oli ihanaa lasten anarkiaa, mikä  muutti maailmaa. Muistelimme, miten itkimme yhdessä, kun haukka kuoli. Oli ihana lukea kirjoja, joista itsekin piti kuten Peukaloisen retket, Harry Potterit, Pinokkio, Astrid Lindgrenin kirjat. Joku kirjoitti siitä, miten joistakin lastenkirjoista on jäänyt kauhu. Jonkun lastenkirjallisuuden professorin mukaan vaarallisia ovat kirjat, joissa lasten toiveet toteutuvat
http://parenting.blogs.nytimes.com/
 
“I’m not surprised. That book tells a story where someone’s wish comes true, and that’s a very threatening idea for a child.”
 
 Voiskohan olla totta? Eikö Onnelin ja Annelin oma talo ole monen pienen tytön haave? Toisaalta vanha satu kolmesta toivomuksesta, jotka täyttyvät, päättyy katastrofiin makkara nenässä riippuen.
Muistan, miten Riitalla oli lapsena Grimmin satuvihkosia, joissa oli aika vaatimattomat, vaikkakin ihanat kuvat, mutta tarinahan oli pääasia. "Älä juo minusta, älä juo minusta, tai muutut tiikeriksi" lähteen toistuvat sanat tarinassa sisaresta ja veljestä kiehtovat vieläkin ja tuntuu, että voi siirtyä tarinan taikapiiriin. Ensimmäinen lukumuisto on kuitenkin Helmi Krohnin Hipsuvarvas ja Nököhammas. Ehkä monellekin ikäiselleni se on ollut tärkeä, koska Kansalliskirjasto-lehdessä oli juttu kansleri Ilkka Niiniluodon kotikirjastosta ja hänkin muisteli Hipsuvarvasta.
Eilen illalla pikkupojatkin jaksoivat hyvin kuunnella Kuinkas sitten kävikään ja Nyytiä iltasaduiksi.
Saimme vielä Aaton vanhempineen  ja Annin ja Lotan isänpäivävieraiksi.  Syksyn pimeyteen on laitettu valot katajaan ja M laittoi monta lyhtyä ulos. Nyt tarvitaan kaikki valo.

Isänpäivän tunnelmissa, vaari ja Aatto lukevat Tex Willeriä