konkreettinen materia

Tämä kuva on kuulemma meemi, jonka sai kopioida.




Viikon uutiskatsaus.

HS:n artikkeli

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Himas-kohu+vei+huomion+EKn+silm%C3%A4nk%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6tempulta+/a1362371047471

kertoo miljoonista, joita on riittänyt innovoimaan Suomen taloutta 2008-12.

jatkona Tekesin johtaja Pekka Soinin haastattelu HS:ssä 800 milj. eurosta: "Monelta osin konkreettiset tulokset eivät ole vielä materialisoituneet.

Raha on outo asia. Rahan puute konkretisoituu viikon uutisten mukaan siinä, että monet eläkeläiset jättävät lääkkeensä ostamatta. Olen toistaiseksi onnekas, koska lääkkeeni saan erityiskorvattavana. Viime viikolla 230€:n lasku oli vain 21€. Siihen silmälääkkeet 3€/3kk muistaakseni. Onnellista olisi, jos 800 miljoonaa olisi konkeretisoitunut vaikka vanhusten hoitoon.

Turun Sanomien pikku uutinen kertoi lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren lausumista lukiolaisten haastattelussa. Miten jo 7-vuotiaat voivat olla koukussa nettipornoon. Aikaisemmassa blogijutussa muistelin amerikkalaista tutkimusta, missä arveltiin olevan kasvamassa sukupolvi, joka ei kestä oikeaa läheisyyttä, koska on kasvanut virtuaalimaailmassa.

Ihmiseksi kasvetaan kuitenkin ihmisten seurassa. Vaikka olemassaolon ahdistus iskee, kun haavoittuu, nolostuu ja epäonnistuu toisten silmissä, kuitenkin myös vahvistuu, saa tukea, oppii parhaimmassa tapauksessa nauramaan armahtavasti itselleen.


Uutisoinnista lapsen kidutuksesta ja murhasta ei voi kirjoittaa. Ivan Karamazovin puhe tulee mieleen. Inhimillisen ymmärryksen pohjalta ei mikään rangaistus riitä. Ymmärrys ei riitä. Mieli ei ota vastaan. Pahuutta on hankala ajatella.




Seuraamassani Kemppisen blogissa kirjoitettiin kauniisti ikävästä.

http://kemppinen.blogspot.fi/


"Ikävä tarkoittaa tunnetilaa, jonka yksi nimitys on melankolia, toinen ”spleen” ja kolmas depressio. Tietysti näissä vaivoissa on paljon muutakin, mutta tietynlaisen ikävän lääke on johdonmukainen toimeliaisuus, etenkin käsillä tekeminen. Joitakin ihmisiä sellainen auttaa paljon paremmin kuin lääketehtaiden hienoimman valmisteet. Ikävästä sinänsä ei parannu. Esimerkiksi lapsuuttaan ei saa takaisin, ei vaikka mikä olisi, eikä kuollutta.

Häpeän kun joudun tunnustamaan, etten huomannut omassa lähipiirissäni, että tässä tapahtui sama kuin Odysseiassa ja lukemattomissa lauluissa. Yksi kauneimmista keskiaikaa mukailevista lauluista, ”File la laine”, on kehruulaulu. Miestä siinä odotetaan retkiltään. Voi kehrätessään tai kutoessaan odottaa myös itseään palaavaksi. Siltä se joskus kuulostaa.

Epäonnisemmat alkavat kutoa tai virkata peitettä ikävälleen, jotta saisivat sen piiloon. Se ei koskaan onnistu. Ikävä iskee kuin kosteus, tai home. Ikävälle on tehtävä jotain. Sille on annettava muoto. Sille on keksittävä ilmaisut."


Ajattelen Maisaakin, jolla oli aina ikävä. Mistä ikävä alkaa. Onko se lapsuuden ikävää niillä, joille lapsuus oli kulta-aikaa.

Tuttujen, rakkaiden maisemien ikävää. Oman kielen ikävää.
 Nyt voi ikävöidä äitiä. Mitä äiti sanoisi, jos olisi tässä mukana. Miten äiti ihmettelisi tai päivittelisi tai iloitsisi.




Elänkö vielä niin vanhaksi

että alan kaivaten muistella

tätä murheeni aikaa.




...jotenkin näin meni yksi runo (miten ne tavutukset nyt kuuluivatkaan tanka-runoissa)




Vielä kotouutisia:

Viime viikonloppuna pieniä poikia ja omaa porukkaa kylässä. Virkistävää pikkupoikaenergiaa ja kommentteja:

"Älä Aino laula, minä saan painajaisia" (suunnillen näin)

Mikolla ensimmäinen viikko vakityössä!!!

Heljä sai kesätöitä Espoosta!!!

Tänä viikonloppuna omia vieraita S-linnasta! Me vain ihmettelemme, emmekä saa tarpeeksi A:n katsomisesta: pään nyökkäykset, hennon ranteen heilautus, ensimmäiset sanat, vaarin jalkapohjan kutitus, Kamun kanssa lattialla pötköttäminen. Tässä on konkretisoitunut enemmän kuin ilo ja ihmetys. Samoin viime viikolla vauvaa katsoessa: lahjaksi saatu hymy. Kuka sanoikaan, että vauva täyttää koko huoneen tai jotenkin niin.