Haluaisin muistaa enosta enemmän. Kaija sanoi, että eno oli kirjoittanut sisarelleen Annille: "rakas kärsivä sisareni". Nämä sanat ovat pyörineet päässäni muutaman viikon. Ajattelen, että Anni, silloin lastaan odottava nuori nainen, ei ollut yksin. Eno oli nuori mies silloin. Luki teosofiaa ja kirjoitteli kirjeitä. Ovatkohan kirjeet vielä jossain? Kuvassa eno istuu välihuoneessa uunin vieressä. Muistan enon myös omassa kamarissaan pönttöuunin hiilloksen hehkuessa. Eno luki Blytonin seikkailusarjaa. Eno lämmitti kahvisumpin välipalaksi, kun tulimme koulusta ja valitti, kun kavereitakin tuli "mitä nuo peevelin peipposet tänne tulee". Eno syötti Pipsalle näkkileipää. Eno istui myös hellan edessä jakkaralla ja sytytteli tulta hellaan vuolemalla lastuja koivuhalosta sytykkeiksi ja lauloi "kuinka se joki taisi suora olla, kun maa oli mutkallinen. Kuinka sä taisit petollinen olla, kun minä olin uskollinen".
Haluaisin tietää enosta enemmän. Kuka muistaa?
Voi miten paljon muistan enosta. H an oli miulle niin rakas ihminen. Muistan miten han lauloi " Piis,piis pikkunen lintu pakottaako jalkojas......? Muistan myos usein istuneeni hanen sangyllaan talvisin pyorean uunin vieressa lampimassa. Muitan hanen tuoksunsa, joka oli vanhan miehen tuoksu, mutta ei paha.. Muistan miten pesin saunassa hanen koyrya laihaa selkaansa ja miten onneton olin ,kun halkoja liiteriin heittaessani yksi osui hanen otsaansa ja siina oli kauan sinisenkirjava mustelma.Muistan miten hanella oli punaisia aniksenmakuisia karkkeja valkoisessa paperissa. Muistan kun eno sairastui ja kavelin ulkona talvella ja sydan tuntui niin raskaalta ja elama ankealta. Koulu meni huonosti ja jain luokalle. Enon kuolema oli meille suuri menetys, koska han oli turva ja aina kotona odottamassa,kun aiti oli pitkat paivat pois. Vaikka eno artyi joskus tunsin , etta han rakasti meita.
VastaaPoistaMuistelen joskus selailleeni enon kirjoja vintin kirjakaapissa, joka taitaa nyt olla H:lla ja luin jonkun hanen saamansa kirjeen kauniilla kasialalla kirjoitetun.
Osuuskaupan ajoilta en muista hanta kovin hyvin, paitsi mita K on kertonut, etta eno kavelytti minua, muistelen, etta jossain on sellainen valokuvakin,jossa miulla varsin epamaaraiset vaatteet.
Eno innostui joskus pelaamaan pingistakin mokilla . K muistaa varmaan varhaisempia vaiheita enemman.
Kiitos M;lle nostalgisista kuvista f-bookissa, niita kaipaamme lisaa, kiva kun jaksat.
Eno-Pekan kirjeet olivat varmaan mummon papereiden joukossa. Ne nuoruudenaikaiset sisarelle kirjoitetut olivat siellä liiterin vintillä ja löytyivät silloin,kun vihreää mökkiä tyhjennettiin. Muistan tuon "kallis, kärsivä sisareni"-aloituksen.
VastaaPoistaJotenkin on hyvin elävästi mielessä, miten eno tarjosi Pipsalle voideltua näkkäriä (Kunto-näkki?) ja Pipsa otti nirsosti sivuttain pieniä paloja, jotka huolellisesti rouskutti.
Kaija 3.maaliskuuta 2013
VastaaPoistaEnon ja Anni-mummon (oikeasti Anna Katriina) keskinäisen tunnesiteen muistan, siinä oli kiintymystä, rakkautta, siinä oli kiihkeää riitelyä,ei pahantahtoista, oli vain semmoinen tapa, että "kiihdytettiin sataseen"ja se kuului.
Oikeudenmukaisuuden/epäoikeudenmukaisuuden tunto oli voimakas. Uskon,että kommunismi oli siihen vastaus.Eno ei juuri kallistanut korvaansa sille, että kommunistisissa maissa ei kaikki tainnut olla kovin oikeudenmukaista.
Enolla oli vuosikymmeniä kestäneitä ystävyyssuhteita ainakin 1-2 naiseen. Hän tunsi myötätuntoa naista kohtaan ja ajatteli, että naisella on kova osa. Olen tuuminut,että hänen arvosteleva asenteensa vakituisia kahvilla tai saunassa kävijöitä kohtaan ("Taas se Lyyti vettää luusa tänne") osittain johtui siitä,jos hän arveli Aino-mummolle tulevan siitä ylimääräistä vaivaa tai kuluja.
Hevosmiesajoilta lie peräisin hänen usein hyräilemänsä säe: "Hevonen on tallissa kalliissa valjaissa."
Kävin joskus siivoamassa enon huonetta yläkerrassa,sitä,josta sitten tuli ihana nukkumapaikka. Se oli pimeä, ahdas, matala tila, hormin takana olli kiikkutuoli ja sänky siinä missä myöhemminkin.Sisään tultua vasemmalla oli kaappi ja jonkinlainen pöytä. Niitten päällä oli vieri vieressä tavaraa, pientä ja vähän suurempaa,osa työkaluja. Tuntui epätoivoiselta saada pölyjä pois. Lattian ja portaat sain pyyhityksi,mutta aina jäi tunne,ettei tullut kunnolla siistiä.Eno ei totisesti nipottanut eikä tarkastellut tuloksia.Luulen,että enemmän häntä huoletti se,ettei hänen oma "järjestyksensä" olisi mennyt sekaisin.
Kelloseppä Kosonen kirkonkylästä oli hänen aatetoverinsa. Aivan viimeisinä vuosina tuli särö,muistan jonkun sanoneen,että Kosonen pelkäsi enon ja Kososen vaimon välillä olevan jotain. Jos K oli epäluuloista sorttia (en tiedä oliko), voi riittää enon myötätuntoinen kommentti naisen paljosta työstä ja kovasta kohtalosta.
Enolla oliaina vuokralaisia alakerrassa, en muista hänen koskaan valitelleen heidän takiaan.
Itsekeskeisenä nuorena en syventynyt enoon tutustumiseen. En älynnyt kysellä häneltä lapsuuden ja nuoruuden muistoja.Sen tiesin,että kansalaissodan aikana hän oli ainakin aluksi valkoisten puolella hevosmiehenä. Sitten Viipurissa asuvat punaiset sukulaiset päivittelivät sitä ja hän vaihtoi puolta, mutta ehtikö enää toimittaa mitään punaisena,en tiedä. Anni-mummoko lie ollut vai äiti, joiden puheista sain sellaisen käsityksen, että heidän mielestään eno ei osannut toimia napakasti omia oikeuksiaan puolustaen, kun he menettivät kotipaikkansa Rajavaarassa. Menikö se takauksista, sitäkään en muista.Loppujen lopuksi Parikkalaan tulohan oli onneksi tälle kolmikolle ja aivan tärkeää Ainon tulevaisuudelle.
Sen muistan,että teini-ikäisenä olin jotenkin ylpeä enon "fiksuista" kirjoista ja omalaatuisesta ,mietteliäästä,huumorintajuisesta,hyväntahtoisesta olemuksesta.
Miksi,oi miksi tuo enon olemuksen taju pysähtyi pinnalliseen mieltymykseen, joka jäi muitten asioitten taa.
Kiitos, toivoinkin että lisäisit tänne muistojasi. Ajan lyhyyden ja kaiken katoamisen alkaa tajuta vasta keski-iässä tai myöhemmin ja sitten onkin myöhäistä kysellä
VastaaPoista