Tavallinen lauantaipäivä. Leipomista, siivousta. Pihalla punatulkkuja huurrepuissa.K kuuli pääsevänsä putkilinjalle, mihin toivoikin. Hieno juttu! Lähdemme lukupiiriin keskustelemaan Karamazovin veljeksistä, ensimmäisestä osasta.
Luin kirjan teini-ikäisenä ja muistan, että se teki järisyttävän vaikutuksen. Ehkä aloin ensimmäistä kertaa ajatella monia siinä esille tuotuja asioita. Onko Jumalaa, miksi on viattomien kärsimystä, ellei Jumalaa ole, mikä ihmistä pidättelee mistään. Kirjassa on kovasti irstaita ihmisä, mutta kirja ei ole irstas.
Lukiolaiseni päivitteli, että on vaikea keskittyä. Hän arveli, että syynä on uudehko kännykkä, jota yhtenään täytyy näpelöidä, viestittää, pelata. Vanha ystäväni New York Times vahvisti asian. Tutkittu juttu.
http://www.nytimes.com/2010/11/21/technology/21brain.html?pagewanted=all
Nuoriso on kasvanut kaikkien välineiden maailmassa. Aina on tarjolla tv, tietokone, puhelin. Aivot tottuvat jatkuvaan ärsykevirtaan, eivätkä lepäydy kunnolla koskaan. Tutkitusti ihmisen aivot kaipaavat oppimisen välillä lepoa, jolloin asiat kiinnittyvät muistiin. Esim. tietokonepelin jälkeen aivot eivät rauhoitu, itseasiassa peli on pahempi kuin elokuva.
"Students have always faced distractions and time-wasters. But computers and cellphones, and the constant stream of stimuli they offer, pose a profound new challenge to focusing and learning.
Researchers say the lure of these technologies, while it affects adults too, is particularly powerful for young people. The risk, they say, is that developing brains can become more easily habituated than adult brains to constantly switching tasks — and less able to sustain attention.
“Their brains are rewarded not for staying on task but for jumping to the next thing,” said Michael Rich, an associate professor at Harvard Medical School and executive director of the Center on Media and Child Health in Boston. And the effects could linger: “The worry is we’re raising a generation of kids in front of screens whose brains are going to be wired differently.”
Keskittymiskyky heikkenee. On liian helppoa tarttua kännykkään ja unohtua pelaamaan ja äkkiä onkin kulunut muutama tunti. Kun nuoria haastateltiin, sanoi joku, että FB on niin helppo ja tuntuu kuin tekisi jotain, vaikka ei teekään mitään.
Koneelle voi myös mennä, kun on erimielisyyksiä eikä jaksa selvitellä niitä. Jossain väitettiin, että on kasvamassa joukko, joka ei enää hallitse kasvokkain kommunikointia, ei läheisyyttä ei kosketusta. Voi olla marginaalista, ja aina on ollut tällaisiakin, mutta ehkä vaara on nykyään suurempi, ellei ole mitään yhteisöä, jonka jäsen olisi.
Viikolla tulin kotiin ja kolme nuorta ihmistä istui olohuoneessa kukin näpytellen kännykkäänsä. Ihan rauhallista touhua ulospäin. Rauha on kaukana, kun yritän rajoittaa koneella oloa. Kaikki muut saavat olla rajattomasti omalla koneellaan eikä missään ole salasanoja. Jos yritän kaivaa perheitä, joissa olisi myös rajoituksia, minulle tuhahsetaan, että luulet vain.
Nykyään ei ilmeisesti vopi pakottaa lapsiaan mihinkään. Lapset pitäisi osata kasvattaa kantamaan itse vastuuta ja miettimään ajankäyttöään. Vanhempien tulee kuitenkin seurata, mitä lapsi puuhailee netissä. Luottamus on tärkeää.
Huomaan, etten hallitse tätäkään osaa kavatuksesta. Halusin pakottaa lapseni lukemaan hyviä kirjoja, ponnistelemaan, että osaisi keskittyä pidemmäksi ajaksi johonkin muuhun kuin (mielestäni) tyhjänpäiväisyyksiin. Eihän se onnistu. Jossain tutkimukessa juuri väitettiin, että aivoille ja mielialallekin on hyödyllisempää lukea esim. Shakespearea kuin hömppää. Kuka uskoo? Tietoa on paljon monista hyvistä asioista, joita tarvitsemme kaikki. Pitäisi liikkua: aivot ja keho ja mieli voivat hyvin. Lukea ja ponnistella, että oppisimme jotain tästä maailmasta ja itsestämme ja toisistamme. Rentoutua ja nukkua tarpeeksi.
On vaikeaa saada itsensä ja perheensä kuitenkin välittämään asioista, jotka eivät heti palkitse, joiden aloitrtaminen vaatii viitseliäisyyttä ja lujuutta. Lopussa kiitos sitten ehkä seisoisi, jos pääsisimme kokeilemaan.
paljon kirjoitusvirheitä, en jaksanut korjata
VastaaPoistaVOI ,VOI MITEN TASTA AIHEESTA OLISI NIIN PALJON POHDITTAVAA JA SANOTTAVAA JA PAIVITTELEMISTA JA HUOLTA. MINUN JA NUORIMMAISEN VALILLA ON KAKSI SUKUPOLVEA ,TARKOITTAAKO SE SITA,ETTA ARVOT JA AJATUSMAAILMA ON ERILAINEN, VAI OVATKO VAIN KEINOT ITSENSA TOTEUTTAMISEEN ERILAISET? LOYTAAKO OMAN IDENT. PAREMMIN LEPPARISTA JA I-PHONIA SELAAMALLA. NYT OLEN JO NIIN VANHA, ETTA USEIMMITEN AJATTELEN, ETTA ANTAA OLLA, EN KUITENKAAN MAHDA MITAAN, VAIKKA SAARNAISIN AAMUSTA ILTAAN. SITTEN TULEE TAAS VASTUUN TUNNE, ETTA TAYTYY AINAKIN KERRAN PAIVASSA HUOMAUTELLA LUKEMISEN TARKEYDESTA JA SOSIAALISEN KANSSAKAYMISEN TARKEYDESTA. TOISAALTA TAAS AINA ON PAIVITELTY JOTAIN O'TEMPORA O' MORES.
VastaaPoistaTASSA MAINITAKSENI MEILLA SALAMA VEI PUHELIN LINJAT EN TIEDA MILLOIN SAA KUNTOON.
Samanlaiset ovat kokemukset. Toisaalta väsymys, (itsensä liian vanhaksi kokeminen), toisaalta velvollisuus ohjata, miten parhaaksi kokee. Kun 4-vuotias lapsenlapsi käyttää i-padia ja kännykkääkin ainakin pelaamiseen, ei mummo voi kun tuntea itsensä jälkeenjääneeksi. Nuoret oppivat enemmän ja ehkä tässä maailmassa hyödyllisempiä taitoja kuin itse. Jotkut löytävät ammatinkin välineiden kautta, oppivat kuvankäsittelyä, musiikin ja elokuvien tekoa ym modernia juttua.Luulen, että paljosta surffailusta ja fb:ssä roikkumisesta jää lopulta kuitenkin mieli ja aivot ja sydän tyhjäksi. Myönnän kuitenkin, että olen muinainen mieleltäni.
VastaaPoistaLisäksi niihin kehittyy vahva riippuvuus, joka saa aikaan raivokohtauksia, jos syystä tai toisesta pitää rajoittaa koneella oloa tai kännykän räpläystä. Yökin siinä helposti hurahtaisi, joutavassa seilaamisessa tai pelaamisessa. Huomaan jo itsekin sen, että aika usein pitää käydä katsomassa, onko facebookiin ilmaantunut jotain. Jos minulla olisi moderni kännykkä, kävisin vielä useammin. Taitavuus koneiden käytössä hämää. Oikeasti nuoret eivät osaa asioita, joista on jatko-opinnoissa ja elämässä yleensäkin hyötyä. Hyötyohjelmia osataan käyttää huonosti, ja tiedonhakukin on sitä, että leikataan ja liimataan valmiita tekstipätkiä ja kuvia omaan tuotokseen. Tätä on tutkittu. Pelaamiseen taitoa on, mutta missä sitä tarvitaan? Olen huomannut, että ruudun ääressä kasvaneet eivät oikein jaksa keskittyä kuuntelemaan ääneenlukua. Aineistoni on kylläkin pieni.
VastaaPoista