Eilen luin edelleen Karamazovia, ja kohdat jotka järkyttivät ja ravistelivat minua yli 40 v sitten, tuntuivat yhä tärkeiltä. Silmät väsyvät ja jalka jäykkänä konkkaan täällä. Tuntuu vanhalta.
Puuhastelen kaikkea pienimuotoista, mitä saa tehdä sairaslomalla. Talo on hiljainen. Outoa. Kuvittelin, että hiljaisuudessa nousisi syvällisiä ajatuksia ja elämän luotaamista. Ehkä en sopeutuisi enää tähän kivuttomasti. Ehkä hengen syventämisen sijaan tulisivat vain kuulostelut: portaiden kuviteltu narina, koiran äkillinen valppaus, tuulen vinkuna ulkona. En voi soittaa yksinäisille ystävilleni ja kysyä epähienosti, miten te olette pärjänneet, kun olen ollut muutaman illan melkein yksin. Hävettää, että tuntuu miltä tuntuu.
Ruisleipä tuoksuu täällä nyt.
Löysin tyttöseltäni saaman runon ja laitoin sen seinälle. Toisen Eira Stenbergin runon jaan kanssanne.
Sano minulle kuusiäiti, jota on kuuleminen
sano, mitä mietit keinuttaessasi pihkanisää,
piilottaessasi käpykohtuun vihreämekkoiset sikiöt.
Mietitkö suuria metsiä, jotka kiipeävät yli kallion ja laskeutuvat notkoon?
Mietitkö myrskyn kaatamia vanhuksia, jotka murheellisina makaavat risuhelmansa päällä?
Mietitkö nuoren kuusen lapsenkäsiä, joilla se viattomasti sormeilee tuulta?
Sano minulle kuusiäiti, sinä hautajaispuu, jonka lempeät leveät hihat suojaavat vainajia varjoisaan hiljaisuuteen, sinne missä ei enää kuulu keväisen peipon ääni,
sinne missä kuoleman musta lintu koputtaa lahoon kylkeen.
Sano minulle sinä painavahelmainen suoraselkä, josta poissa on koivun keveä tyttöys,
sinä joka et heittäydy alasti talven viileeään sänkyyn,
mikä minua odottaa.
välkkyvä verkko,
en sinulta pitkäselkäinen mänty, jolla on poikien
kapeat lanteet,
en sinulta kataja, sisun ja köyhyyden nälkäinen haamu,
vain sinulta kysyn äitikuusi, jonka tassun alla tahdomme maata,
sinulta jonka telttahelma on kyllin pimeä unta varten,
Mikä on se aika joka odottaa minua?
(Sano minulle, kuusiäiti (Vedenalainen silta 1979)
Oi! Mistä löysit runon kuusiäidistä? Siinä on tuoreita kuvia ja mukava ajatus.
VastaaPoistaVuosikausia yksin asuneena voin sanoa, ettei henkeni ole siitä syventynyt. En sovi asumaan yksin. Vajoan tylsään toimettomuuteen sen sijaan että loisin kodikkuutta ja puuhaisin hyödyllisissä toimissa tai kehittäisin henkeäni.
Onko nuo ihanat metsäkuvat otettu peikkometsässä?
VastaaPoistaJYLHAN KAUNISTA JA SAMALLE LEMPEAA, JOSKUS TEKISI JO MIELI "Lempeain , leveain hihojen alle"lepoon.Samoin kuin Mirja en osaa tehda mitaan,kun olen yksin,paitsi jos se on siivous paiva. Nykyisin en siivoa itse, kerran viikossa kay siivooja.
VastaaPoistaKirjoitelkaa enemman runoja, kun ei miulla ole niin kovin monia runokirjoja.
Mirja ensimmäinen kuva on peikkometsästä ja toinen ruissalosta Turusta.
VastaaPoistaKaipaan jo kevättä, alkaa kyllästyttää tää kylmyys ja lumen määrä, tänään taas satoi Savonlinnaan lisää.. Ihana oli, kun havahduin eilen kouluun pyöräilessä, että pikkulinnut laulaa taas. Tuli jotenkin keväinen olo vaikka joka puolella ympäröi valtavat kinokset lunta ja pakkanen puree poskia.
Niin kova koti-ikävä! Voisinpa tulla sinne nyt pitkälle lomalle! Ikävä kotiväkeä, ruisleipää, Kårlahtea, Turkua... Tajusin just alkuviikosta et kohta kaks kuukautta enkä oo käynyt kotona ollenkaan. Joulusta tuntuu olevan ikuisuus! Ihanaa oli kun tytöt oli alkuviikon täällä!! Nyt ne on Kuopiossa viihdyttämässä Annia ja Sannia. Sinne oli itsekkin tarkoitus mennä, mut oli pakko jättää väliin liian suuren kouluhomma urakan takia . Eilen tuli postissa iso kasa teettämiäni valokuvia. Nyt selailen niitä ja syön äitin lähettämää fazerin sinistä (kiitos siitä!), helpotan kotikävää..
Huomaan nyt kun asuu ekaa vuotta kaukana kodista ja opiskelee uutta alaa, kaipaa ihmisiä ympärille. Kämppikset piristävät päivää, kun yhdessä leivotaan tai laitetaan ruokaa tai istutaan juomaan iltateetä ja jutellaan arkisia tai syvällisiä. On helppo jakaa ajatuksia nyt kun tunnetaan jo paljon paremmin. Ja on helpottavaa, että asuu toisen kanssa, jolla niin samanlaiset tuskailut kouluhommien kanssa. :) Yksin asuminen tuntuis varmasti paljon raskaammalle, hiljaisuus pelottaisi.
Paljon voimia ja paranemisia sinne Paraisille! Saa munkin puolesta kirjoittaa lisää runoja, en omista montaa runokirjaa..