tänään

Olisin halunnut tähän kuvia tutuista metsäpoluista, joilla olemme kulkeneet monina kesinä. Peikkometsän sammaleisilla intiaanimailla ja mustikkametsän vanhojen mäntyjen alla kanervikossa. Tänä kesänä kuljin aluksi yksin ja M tuli vastaan loppumatkalla. Odottelin aina missä polunmutkassa prinssini saapuu. Onnellista, että nyt M jaksaa jo koko matkan kulkea, vaikka pimeän vuoksi polku on vaihtunut tiehen.
M on ollut puoli vuotta  koti-isä. Koulusta ja töistä tulijoille on ruoka valmiina, saunapuut kannettu, takka lämmitetty, aamupala siivottu, pyykit ripustettu kuivamaan. Iltaisin ehdimme yhdessä kävelylle.Meistä on tullut hiljattain melkein välineliikkujia. Uuden puhelimen sport tracker ilmoittaa, että keskinopeus oli sateessa ja tuulessa 5,4km/h ja lenkin pituus 5,2 km. Jostain syystä eilen sama lenkki oli vain 4,9km ja nopeus 5km/h, maltoimme välineestä huolimatta jäädä tähtiä katsomaan. Tänään taas tihkusadetta ja suurta pimeyttä kokomatka.
Kuulin töissä infotilaisuudessa, että oma kirjastoni hajotetaan eri tiedekuntiin. Ajan henki on säästäminen, keskittäminen, tehostaminen, työn yksipuolistuminen. Jokainen yksikkö yrittää puolustaa asemiaan eikä saavutetuista eduista kukaan tietysti halua luopua. Kolme vuotta eläkeikään!
Tämäkin on vain maallista, mutta raskaampaa on sisarella, joka soitti pitkän puhelun maailman laidalta ja sanoi, että näyttää sodalta. Raketteja tulee rajan takaa, lapsilla ei ole koulua ja sotilaita kootaan.