Miksi sinä laulat niin itkuisasti, oi, koirani. Jotta paremmin huomaisit minut, oi emäntäni. Kamu on ottanut nykyään käyttöön uudet ja vaihtelevat äänialat, kun sillä on asiaa. Itkuinen nykivä vingahtelu päättyy suruisaan pitkään ulinaan. Nyt ilmeisesti tarve päästä lenkille. Tarpeet ovatkin kohtuulliset ja samalla rajattomat. Ruokaa aina, lenkille muutaman kerran päivässä ja lämpimälle lattialle vessaan lepäämään.
Viikolla lauloi joku aamulla radiossa Koskenniemen Epilogin, jossa puhuttiin viluisista tähdistä. Tähdet ovat olleet jäiset ja kuun sapeli kylmääkin kylmempi tällä viikolla. Tänä aamuna maailma kototiellä täydellisen kaunis; nousevan auringon puna tien toisessa päässä ja pehmeän sininen taivas vastapäätä, puut valkoisina kehyksinä. Valo leviää ja lumi kimaltaa.(Se olikin syksyn runo, mutta tähdet yhtäkaikki viluiset nytkin)
Hyvä, jos joku löytää kauneutta jakavat sanat. Hannu-Pekka Björkman pohtii kirjasessaan, että "tietoisuus on usein luovan ajattelun este" ja jotenkin hahmottelee, että tietoisuus rakoilee esim kun taiteen, uskonnon tai luonnon kautta kohtaa sellaisia ajan kerrostumia, jotka ovat yhteistä, ihmiskunnan kollektiivista muistia.
En aivan pääse perille kaikesta, mitä Björkman kirjoittaa, mutta hänen huomionsa taiteesta ja elämästä ovat kuitenkin kiinnostavia.Björkman kommentoi tätä aikaa, joka "leimaa hengellisyyden epä-älyllisyydeksi: Aikaa, jota leimaa viides kuolemansynti -loputon ahneus, joka ei aiheuta katumusta eikä omantunnontuskia. Aikaa, jossa ei eroteta taidetta eikä viihdettä toisistaan. Siihen hyvän lisän antaa Ilkka Malmbergin artikkeli taidekokemuksistaan aamun HS:ssa. Juttua on kommentoitu ja sanottu mm, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää itse. Kuitenkin tuntuu, että " keisarin vaatteita" riittää joka ajassa ja kulttuurissa. Lopulta kysymys lienee rahasta. Kaikkihan saavat taiteilla parhaansa mukaan, mutta virallinen kanta ratkaisee, kuka saa mainetta ja julkisuutta ja rahaa. Ahneus olisi saattanut olla yhtähyvin minkä tahansa ajan erityinen synti, mutta nykyään siihen on erityiset mahdollisuudet, koska yltäkylläisyys ja kuluttamisen monimuotoisuus ovat päällekäyvästi esillä joka hetki.Maailma on äärettömästi avoinna kaikille ja rikkailtakaan eivät vaihtoehdot lopu.Onni onkin toinen asia.
Eilen illalla oli paljon nuorisoa kylässä. Taistelin hetken tietokonepelaamista vastaan ja hävisin. En pysty olemaan vastuullinen vanhempi, etenkään jos on kylässä nuorisoa, joka nimenomaan on odottanut pelaavansa yhdessä. Aiemmin päivällä olivat pikkutytöt, joiden kanssa pelasimme Afrikan tähteä ja muistipeliä ja oli mukavaa. Olisin lukenut mielelläni Viidakkokirjaa, mutta se oli kadonnut. Onko joku vienyt? Olen pitkään halunnut lukea Viidakkokirjaa, mutta kukaan ei ole halunnut kuunnella. Nyt olisi ollut kuuntelija, mutta ei ollut kirjaa. Joku joskus kirjoitti, että Kiplingiä täytyy lukea ääneen. Onko kukaan lukenut Kimiä, jota olisi löytynyt kaksikin kappletta hyllystä?
Tarpeita on itsellä ja perheessä monenlaisia. Oma ruumiini siis kehoni päätti haluta kahvakuulailua. Aloitin kahvakuulaharrastuksen. Ensimmäinen kerta toissailtana, tänään reidet tutisevat ja tuskin kannattelevat. Eilen taas unohdin jo koko jutun. Kun tämä on julkaistu, se velvoittaa pitämään asiasta kiinni. Ainakin lapsenlapseeni tein selvästikin vaikutuksen heiluttelemalla kuulaa hurjasti. Hän kommentoi: älä vain riko mitään sillä, äläkä pudota varpaillesi. Järkevä tyttö! Ajatus on, että voimankeskus on keskivartalossa, josta räjähtävä voima sinkoaa kuulaa milloin minnekin, kuitenkin ote kuulasta pysyy. Miten kuula nostetaan rinnalta kohtisuoraan ylös keskivartalolla, on arvoitus. Keskivartaloa kyllä riittää hyvinkin, mutta voima menee sen kannattelemiseen. Näin kuitenkin youtube-kuulailijat opastavat aloittelijoita.
Nuorimmaiseni tarpeet jäivät taas huomiotta. Hän toivoisi, että jakaisimme esim. jonkun elokuvan katsomisen. Se olisi varmaan ihan hyvä. En vain löydä oikein koskaan mitään, mitä jaksaisin, haluaisin katsoa tai mieltymyksemme eivät ole yhteiset. Toivoin yhteisiä kahvakuulaharjoituksia, toistaiseksi evvk.
ONNEA UUDELLE HARRASTUKSELLESI, VAIKKA EN TUNNISATA LAJIA,MUTTA NAEN MIELESSANI,MITEN KUULA NOUSEE KEVYESTI JA IHAILEVAT LAPSENLAPSET KATSELEVAT YMPARILLA;AIKA MUMMO.
VastaaPoistaD VEI VANHAN VAIVAISEN VAIMONSA LUONTORETKELLE SAPATTINA JUUDEAN VUORISTON METSIIN. SYKLAAMIT OVAT TAAS KERRAN TAYDESSA KUKASSA. PUNAVUOKOT VIELA NUPUSSA JA MAA VALKOISENA PALESTIINAN IIRIKSIA. METSA TUOKSUI VOIMAKKAASTI SATEITTEN JALKEEN JA SIELU VIRKISTYI JA MIELI SAI TOIVOA JA TULI SUURI KIITOLLISUUS SIITA,ETTA VOI VIELA NAUTTIA LUONNOSTA.
Räjähtävää voimaa keskivartalosta? Huh. Tästä vartalosta ei irtoa voimaa keskeltä eikä muistakaan osista. Kahvakuulat näyttävät pelottavilta, mutta toivotan menestystä niiden kanssa temuamiseen.
VastaaPoistaMinä kertaan viidakkokirjat ja Kimin muutaman vuoden välein. Rakastan niitä. Muistan, että Aleksi kuunteli pienenä viidakkokirjojen joitakin kertomuksia mielellään, etenkin Rikki Tikki Tavia. Mungon ja kobran kamppailu pelotti ja kiehtoi. Kimiä en ole muistanut suositella nuorisolle.
Tässä jotain elokuvasuosituksia, joista voisitte molemmat pitää:
VastaaPoistahttp://www.imdb.com/title/tt0865297/ - Black Balloon
http://www.imdb.com/title/tt0398808/ - Silta salaiseen maahan
Juudean vuoristo kuulostaa siltä, että voisi astua kaikkiin muinaisiin aikoihin vuoripoluille vaeltamaan.
VastaaPoistaLuonto on onneksi lääke moniin haavoihin ja ahdistuksiin ja ilo ennen kaikkea.
Täällä vain lumikukkia ja huurre puissa huokuilee.
Tahtoisin nähdä ne vuoret keväällä, syklaamit ja iirikset kukassa.
VastaaPoistaMIRJA
VastaaPoistaOLET TERVETULLUT NAKEMAAN ISRAELIN KEVAAN. PARAS AIKA ON PIAN KASILLA. JOS AURINKOISET ILMAT JATKUVAT. PIAN ALKAA MANTELIPUIDEN KUKINTA AIKA.
SE KANNATTAA NAHDA. ODOTAMME SINUA.
OIVOI, työ estää.
VastaaPoista